MATKAILU JA OPISKELU

Olen nuorempana liikuntaharrastukseni puitteissa matkustellut paljon kotimaassa, mutta erilaisista elämäntilanteistani johtuneiden syiden takia minulla ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta ulkomailla matkusteluun. Viime vuosina olen kuitenkin käynyt jopa kaksi kertaa vuodessa ulkomailla, koska se on nyt ollut mahdollista. Olen huomannut, että matkailu avartaa mieltä, ymmärrystä ja elämää.

Matkailu (myös turismi) tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkailu liittyy useimmiten lomaan ja virkistäytymiseen, mutta voidaan puhua myös työmatkailusta. Matkailu on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenenä, mikä on tuonut esille myös matkailun haittapuolia. Näitä ovat esimerkiksi alkuperäiskulttuurien tuhoutuminen ja luonnon saastuminen lisääntyneen liikenteen takia. Matkailijana pidetään ihmistä, joka käy tilapäisesti oman paikkakuntansa ulkopuolella. Matkailu käsittää työhön liittyvien ja lomamatkojen lisäksi mm. kilpailu-, opinto-, pyhiinvaellus- ja terveysmatkat.

Photo by Stephen Glauser

Matkailun varhaisinta muotoa edustavat pyhiinvaellusmatkat. Jo antiikin aikoina matkustettiin palvontapaikoille hyvinkin kaukaa. Myös keskiajalla pyhiinvaellukset olivat yleinen matkustuksen syy kaupan- ja sodankäynnin ja ristiretkien ohella. Varsinainen matkailu siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärrämme sai alkunsa Euroopassa 1700–1800-luvuilla. Tuolloin yleinen elintaso nousi ja rautatiet sekä höyrylaivaliikenne kehittyivät. Alan yksi pioneereista oli englantilainen Thomas Cook, joka toteutti valmismatkan vuonna 1841. Yläluokan piirissä tuli suosituksi niin kutsuttu Grand Tour, kiertomatka tunnettuihin kulttuurinähtävyyksiin.

 

Photo by Bernard Gagnon

Nykyisen kaltainen massaturismi syntyi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin myös keskiluokalla alkoi olla varaa ja vapaa-aikaa lomamatkoihin. Lentoliikenteen kehitys kiihdytti matkailun kasvua. Suosituiksi kohteiksi tulivat etenkin Välimeren lämpimät rannikkoalueet, joskin maailman suosituin matkailukohde vuosikymmenestä toiseen on Pariisi. Viime vuosikymmeninä suosituiksi ovat tulleet kehittyviin maihin, kuten Intiaan, rakennetut täyden palvelun matkailukeskukset. Myös luontomatkailun ja retkeilyn suosio on lisääntynyt ja matkailu on saanut kasvavien ympäristöongelmien myötä erilaisia ekologisia painotuksia.

 

Photo by Bernard Gagnon

KREIKKA

on valtio Etelä-Euroopassa Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 10,7 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.

Photo by Alun Salt

Kreeta, Hania

Muistoja Kreetalta / kesäloma 2007

Kreeta on itäisellä Välimerellä sijaitseva Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari. Monille Hania on tullut tutuksi Zorbas-elokuvasta, joka on kuvattu Kreetalla. Hania on Kreetan toiseksi suurin kaupunki Heraklionin jälkeen ja Hanian prefektuurin, läntisimmän Kreetan neljästä prefektuurista, pääkaupunki. Sen helmi on vanha venetsialainen satama ja sen ympärille rakentunut vanhakaupunki.

Photo by Doris Antony

Samos, Pythagorion

Muistoja Samokselta / kesäloma 2008

Samos on Vähän-Aasian länsirannikolla oleva saari. Samos on yksi Aigeianmeren suurimmista ja viljavimmista saarista. Sen pääkaupunki on Vathy, jota kutsutaan nykyisin useammin nimellä Samos. Antiikin aikana Samos oli kukoistava valtio, ja siellä asusti useita antiikin ajan neroja: filosofi Epikuros, tähtitieteilijä Aristarkhos, kirjailija Aisopos ja matemaatikko Pythagoras. Samoksen eteläosassa sijaitseva Pythagorion on nimetty saaren suuren pojan Pythagoraan mukaan. Kaupungin talous on turismin varassa. Siellä on paljon raunioita kreikkalais- ja roomalaisajoilta ja upea tunneli-akvedukti. Pythagorion on Unescon maailmanperintökohde. 

Photo by Pe-sa

ESPANJA

on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta. Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid.

Photo by Platte C

Teneriffa, Puerto de la Cruz

Muistoja Teneriffalta / talviloma 2007

Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan kuuluva pikkukaupunki Puerto de la Cruz sijaitsee Teneriffan saaren pohjoisrannalla, Orotavan laaksossa. Puerto de la Cruz sijaitsee 37 kilometrin päässä saaren pääkaupungista Santa Cruz de Tenerifestä. Kaupungin pääelinkeino on turismi ja se on nykyään yksi Kanariansaarten suosituimpia matkakohteita. Ennen massaturismin aikoja kaupunkioli pieni kalastajakylä.

Photo by Jens Steckert

Gran Ganaria, Las Palmas

Muistoja Gran Canarialta / talviloma 2008

Espanjalle kuuluvien Kanariansaarten suurin kaupunki Las Palmas de Gran Canaria (yleensä lyhyesti Las Palmas) sijaitsee Gran Canarian saaren koillisosassa. Se on Las Palmasin maakunnan pääkaupunki ja Kanariansaarten itsehallintoalueen toinen pääkaupunki yhdessä Teneriffalla sijaitsevan Santa Cruzin kanssa. Kuten muuallakin Kanariansaarilla, tärkein elinkeino LasPalmasissa on matkailu. Kaupungin perusti Juan Rejón 24. kesäkuuta 1478 nimellä Real de Las Palmas. Vuonna 1492 Kolumbus pysähtyi Las Palmasissa ensimmäisellä Amerikan matkallaan. Las Palmas on kansainvälinen kaupunki, jonne kahden mantereen tuntumassa olevasta sijainnista ja massaturismin tarjoamista työmahdollisuuksista johtuen useat ulkomaalaiset työläiset ovat asettuneet asumaan.

Photo by Pepelopex

Mallorca, Cala Mayor

Muistoja Mallorcalta / kesäloma 2009

Eräs Mallorcan vanhimmista ja suosituimmista turistialueista on Cala Mayor, joka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä saaren pääkaupungista Palma de Mallorcasta. Lähes puolet Mallorcan väestöstä asuu  Palma de Mallorcassa. Kukoistuksensa huipulla kaupunki oli ollessaan Mallorcan kuningaskunnan pääkaupunki 1200- ja 1300-luvuilla ja suuri osa kaupungin historiallisista rakennuksista onkin tältä aikakaudelta.

Photo is public domain

Teneriffa, Playa de las Americas

Muistoja Teneriffalta / talviloma 2011

Kanariansaarten Teneriffalla sijaitseva turistikylä Playa de las Americas kuuluu Aronan kuntaan. Paikalliset asuvat vieressä olevassa Los Cristianos -nimisessä kylässä, joka on myös turistikohde. Itse Playa de las Américaksessa asuu myös vähän paikallisia. Playa de las Américas on suosittu lomakohde, johon Suomestakin järjestetään paljon matkoja. Playa de las Américas elää kokonaan turisteista, mikä näkyy muun muassa kylän myymälöissä, jotka eivät vietä siestaa kuten Los Cristianoksessa tai muissa kylissä. Turistipuodit ovat usein avoinna koko päivän ja loma-aikoinakin.

Photo by Wouter Hagens

MEKSIKO

on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli sadan miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on México, josta käytetään usein myös englanninkielistä versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Meksiko on Pohjois-Amerikan kolmanneksi suurin maa pinta-alaltaan.

Photo by Fcb981

Jukatan, Playa del Carmen

Muistoja Jukatanilta / talviloma 2009

Noin 200 kilometrin päässä Playa del Carmenista sijaitsee Chichén Itzá, joka on kuuluisin ja parhaiten kunnostettu esikolumbiaaninen arkeologinen alue ja historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla Meksikossa. Sen rakentamisen aloittivat mayat. Chichén Itzá kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Chichén Itzá valittiin 2007 maailman uuden seitsemän ihmeen joukkoon globaalin yleisöäänestyksen perusteella. Alue on Meksikon toiseksi eniten vierailtu arkeologinen kohde. El Castillo eli Kukulcánin pyramidi hallitsee aluetta keskeisellä paikalla. Pyramidi on oikeastaan kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Neljässä porraskäytävässä on jokaisessa 91 askelmaa, kun lasketaan ylätaso mukaan saadaan 365 eli vuoden päivien lukumäärä.

Photo by Sean and Lauren

ITALIA

on tasavalta Etelä-Euroopassa Välimereen työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani ovat Italian alueen ympäröimiä, kun taas Italiaan kuuluva enklaavi, Campione d’Italia on Sveitsin alueen ympäröimä. Saapasta muistuttavan ulkomuotonsa vuoksi Italiaa kutsutaan “saapasmaaksi”. Italian pääkaupunki on Rooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenään italiaa, mutta maassa puhutaan myös monia muita kieliä.

Photo by Elliott Brown

Venetsia

Muistoja Venetsiasta / kesäloma 2010

Koillis-Italiassa Adrianmeren rannikolla sijaitseva Venetsian kaupunki on rakennettu 118 saarelle, joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Tärkeimpiä kaupungin sisäisiä liikenneväyliä ovat saarten väliset kanavat, joista suurin on leveä Canal Grande. Venetsian kadut ovat vain jalankulkijoille tarkoitettuja. Canal Granden ylittävistä silloista tunnetuin on Rialton silta. Tunnetuimpia venetsialaisia veneitä ovat gondolit. Venetsian keskus on kuuluisa Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori, jonka laidalla ovat Pyhän Markuksen kirkko, kellotorni ja dogen palatsi.   

Venetsian perustamisesta ei ole säilynyt lähteitä. Sen perustivat luultavasti markomannien ja kvadien hyökkäystä 166–168 paenneet pakolaiset. Keskiajalla Venetsia kehittyi italialaiseksi merenkäyntitasavallaksi. Venetsian strateginen sijainti Adrianmeren pohjukassa teki siitä pian merkittävän sota- ja talousmahdin. Venetsia alkoi menettää asemaansa kauppamahtina renessanssikauden loppuvaiheessa, kun Aasian kauppa suuntautuu Portugaliin. Venetsia menetti noin tuhat vuotta kestäneen itsenäisyytensä Napoleonille vuonna 1797. Napoleonin tappion 1814 jälkeen Venetsia siirtyi Itävallalle. Vuonna 1866 Venetsiasta tuli osa Italiaa, kun Itävalta oli hävinnyt sodan Preussille.

Venetsiassa käy 15-18 miljoonaa matkailijaa vuosittain ja määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 20 vuodessa. Kaupungissa järjestetään kuvataidebiennaali ja kansainvälinen filmifestivaali. Naamiokarnevaalien järjestäminen on aloitettu uudestaan 70 vuoden tauon jälkeen  

Photo by Gvf

 THAIMAA

 Thaimaan kuningaskunta (thaiksi ราชอาณาจักรไทย, Raatša aanaatsak thai) eli Thaimaa (thaiksi ประเทศไทย, Pratheet thai) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Maan rajanaapureita ovat Laos ja Kambodža idässä, Siaminlahti ja Malesia etelässä, sekä Andamaanienmeri ja Myanmar lännessä. Valtion pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku noin 67 miljoonaa. Thaimaan pääkaupunki on Bangkok.

Thaimaan vanha nimi on Siam[3] (thaiksi ประเทศสยาม, Pratheet siaam). 24. kesäkuuta 1939 silloinen pääministeri Luang Phibulsongkhram muutti valtion nimeksi Thaimaa (thaiksi ประเทศไทย, Pratheet thai). Thaimaassa se on ollut valtion nimenä siitä lähtien. Nimi Siam oli käytössä länsimaissa lyhyesti 1945–1949. Thaimaan perustuslakiuudistus vuodelta 1949 tuntee kuitenkin vain nimen Thaimaa, joka sen jälkeen on ollut yleisesti käytössä ollut nimi Thaimaasta.

Phuket, Patong Beach

Muistoja Phuketista / talviloma 2012 - Muistoja Phuketista / talviloma 2012

Phuket on Thaimaan suurin saari, ja se sijaitsee Andamaanien meressä Malakan niemimaasta länteen. Saari on enimmäkseen vuoristoista vuorten kulkiessa saaren länsiosassa pohjoisesta etelään. Phuketin vuoret muodostavat eteläpään vuorijonolle, joka pituus on 440 km Kran kannaksesta. Vuoriston korkein kohta on Khao Phra Mi (1138 m), mutta saaren korkein kohta on Mai Tha Sip Song 529 metriä merenpinnan yläpuolella. Metsä peittää 70 prosenttia saaresta. Läntisellä rannalla on useita hiekkaisia rantoja, idässä puolestaan mutaisempia rantoja. Lähellä eteläisintä kärkeä on Laem Promthep, suosittu auringonlaskun näköalapaikka.

Tinakaivostoiminta on ollut saaren tärkein tulonlähden 1600-luvulta lähtien. Useita kiinalaisia työskenteli kaivoksilla ja heidän vaikutuksensa Phuketin kulttuurissa näkyy yhä. Tinan hinnan alennettua kaivostoiminta on kuihtunut. Nykyään Phuketin talous nojaa kahteen elinkeinoon: kumipuu-viljelmiin (jotka tekevät Thaimaasta yhden maailman suurimmista kumin tuottajista). 

 Phuketin historian merkittävin tapahtuma oli burmalaisten hyökkäys 1785, jonka jälkeen kuningas Taksin löi heidät takaisin. Brittiläisen Itä-Intian kauppakomppanian kapteeni Sir Francis Light lähetti ohimennessään tiedon paikalliselle hallintoväelle Burman joukkojen valmistautumisesta hyökkäykseen. Kunying Jan, äskettäin kuolleen kuvernöörin vaimo, ja hänen sisarensa Mook kokosivat joukot, ja kuukauden mittaisen hyökkäyksen jälkeen Burman joukkojen oli vetäydyttävä 13. maaliskuuta 1785. Näistä kahdesta naisesta tuli paikallisia sankarittaria ja he saivat Rama I:ltä kunnioittavat nimet Thao Thep Kasatri ja Thao Sri Sunthon. Kuningas Chulalongkornin vallan aikana Phuketista tuli hallinnollinen keskus tinaa tuottaville eteläisille provinsseille. Vuonna 1933 Phuketin monthon purettiin, ja saaresta tuli oma provinssinsa (changwat).

1980-luvun jälkeen Phuketista on tullut Thaimaan yksi tärkeimmistä turistienhoukutuksista ja useimmat länsirannikon hiekkarannat ovat kehittyneet turistikeskuksiksi, joista suosituimpia ovat Patong, Karon ja Kata. Noin 35 % väestöstä on kiinalaisia (14 % koko maan väestöstä) ja 35 % muslimeja (4 % koko maassa). Suurin uskontokunta on buddhalaisuus.

Muistoja Bangkokista / kesäloma 2013

Bangkok (thaiksi กรุงเทพมหานคร, ’Krung Thep Mahanakhon’) on Thaimaan pääkaupunki ja talouselämän keskus. Chao Phraya -joen varrella sijaitseva metropoli on muodostumassa Singaporen ja Hongkongin kilpailijaksi Kaakkois-Aasiassa, mutta kaupunki kärsii hallitsemattoman kasvun aiheuttamista rakenneongelmista. Bangkok on liikemaailman ohella suosittu matkailukohde, ja sen nykyaikainen kansainvälinen lentoasema on Aasian vilkkaimpia. Kaupungissa asuu vuoden 2008 (tammikuu) väestölaskennan mukaan 9 100 000 asukasta.[2] Sen pinta-ala on 1 568,7 km².

Nykyisen Bangkokin paikalla oli asutusta jo kauan ennen kuin siitä tuli pääkaupunki. Paikalla oli pieni kauppakeskus ja satama, jota kutsuttiin nimellä Bang Makok (”Villien oliivipuiden kylä”). Joen vastakkaisella puolella oli Thonburin linnoitus ja asutuskeskus, joka tuolloin oli vielä tulevaa Bangkokia tärkeämpi. Ayutthayan tuhouduttua vuonna 1767 burmalaisten hyökkäyksessä hovi pakeni Thonburiin, josta käsin aloitettiin vastahyökkäys kenraali Taksinin johdolla. Voitettuaan burmalaiset pitkien taisteluiden jälkeen Taksinista tuli kuningas, mutta kenraali Chao Phraya Chakri syrjäytti hänet 1782.

Thonburi toimi väliaikaisena pääkaupunkina vuoteen 1782 asti, jolloin kuninkaaksi julistautunut Chakri (Rama I) halusi erottautua edeltäjästään rakentamalla Bangkokin puolelle uuden pääkaupungin. Alkoi uusi ajanjakso, Chakri-dynastian aika ja Bangkokin kausi, joka jatkuu edelleen. Uutta kaupunkia alettiin kutsua nimellä Krung Thep (Enkelten kaupunki). Bang Makok -niminen kylä lakkasi olemasta, mutta alkuperäinen nimi jäi elämään muissa kielissä. Länsipuolella oleva Thonburi liitettiin myöhemmin Bangkokin kaupunkiin.

Teollistumisen myötä 1900-luvun alussa nousi toimistoja ja tehtaita entisille riisipelloille kiihtyvällä vauhdilla. Vuonna 1932 rakennettiin ensimmäinen silta Chao Phraya -joen yli. Se sai nimen Memorial Bridge. Indokiinan sodan myötä Bangkok alkoi kasvaa myös korkeussuunnassa. Syynä olivat Thaimaahan saapuneet amerikkalaiset sotilaat, jotka jättivät leimansa kaupunkiin. Tänä aikana Bangkok alkoi houkutella myös monia Thaimaan maaseudulla asuvia puoleensa.

Kun 1900-luku lähestyi loppuaan, Thaimaa oli yksi Aasian nopeimmin kasvavista maista. Saatavilla oleva raha sai aikaan valtavan rakennusbuumin, joka muutti Bangkokin aasialaiseksi Los Angelesiksi. Tämän ajanjakson vuoksi kaupunki on nykyään täynnä pilvenpiirtäjiä, terästä ja betonia, jotka kohoavat vanhojen kortteleiden yllä. Ruuhkautuneen liikenteen helpottamiseksi 2000-luvun alussa keskustassa otettiin käyttöön skytrain-pikajuna, joka kulkee nopeasti ja tehokkaasti muun kaupunkiliikenteen yläpuolella. Panostukset joukkoliikenteeseen ovat jatkuneet, ja metro vihittiin lopultakin käyttöön vuonna 2004.

Ulkopuolinen tiedonlähde Wikipedia