MATKAILU JA OPISKELU

Olen nuorempana liikuntaharrastukseni puitteissa matkustellut paljon kotimaassa, mutta erilaisista elämäntilanteistani johtuneiden syiden takia minulla ei ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta ulkomailla matkusteluun. Viime vuosina olen kuitenkin käynyt jopa kaksi kertaa vuodessa ulkomailla, koska se on nyt ollut mahdollista. Olen huomannut, että matkailu avartaa mieltä, ymmärrystä ja elämää.

Matkailu (myös turismi) tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkailu liittyy useimmiten lomaan ja virkistäytymiseen, mutta voidaan puhua myös työmatkailusta. Matkailu on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenenä, mikä on tuonut esille myös matkailun haittapuolia. Näitä ovat esimerkiksi alkuperäiskulttuurien tuhoutuminen ja luonnon saastuminen lisääntyneen liikenteen takia. Matkailijana pidetään ihmistä, joka käy tilapäisesti oman paikkakuntansa ulkopuolella. Matkailu käsittää työhön liittyvien ja lomamatkojen lisäksi mm. kilpailu-, opinto-, pyhiinvaellus- ja terveysmatkat.

Photo by Stephen Glauser

Matkailun varhaisinta muotoa edustavat pyhiinvaellusmatkat. Jo antiikin aikoina matkustettiin palvontapaikoille hyvinkin kaukaa. Myös keskiajalla pyhiinvaellukset olivat yleinen matkustuksen syy kaupan- ja sodankäynnin ja ristiretkien ohella. Varsinainen matkailu siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärrämme sai alkunsa Euroopassa 1700–1800-luvuilla. Tuolloin yleinen elintaso nousi ja rautatiet sekä höyrylaivaliikenne kehittyivät. Alan yksi pioneereista oli englantilainen Thomas Cook, joka toteutti valmismatkan vuonna 1841. Yläluokan piirissä tuli suosituksi niin kutsuttu Grand Tour, kiertomatka tunnettuihin kulttuurinähtävyyksiin.

 

Photo by Bernard Gagnon

Nykyisen kaltainen massaturismi syntyi toisen maailmansodan jälkeen, jolloin myös keskiluokalla alkoi olla varaa ja vapaa-aikaa lomamatkoihin. Lentoliikenteen kehitys kiihdytti matkailun kasvua. Suosituiksi kohteiksi tulivat etenkin Välimeren lämpimät rannikkoalueet, joskin maailman suosituin matkailukohde vuosikymmenestä toiseen on Pariisi. Viime vuosikymmeninä suosituiksi ovat tulleet kehittyviin maihin, kuten Intiaan, rakennetut täyden palvelun matkailukeskukset. Myös luontomatkailun ja retkeilyn suosio on lisääntynyt ja matkailu on saanut kasvavien ympäristöongelmien myötä erilaisia ekologisia painotuksia.

 Photo by Bernard Gagnon

KREIKKA

on valtio Etelä-Euroopassa Balkanin eteläkärjessä. Kreikka käsittää myös Dodekanesian saaret ja Pohjois-Egean saariryhmän kreikkalaiset saaret. Kreikan naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Väkiluku on noin 10,7 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Maan pääkaupunki on Ateena.

Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan eteläosa, Egeanmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas.

Kreikassa vallitsee välimerenilmasto, joskin pohjoisosan vuorilla on ilmasto melko mantereinen. Kesä on lämmin tai kuuma, sateeton ja lähes pilvetön kausi kestää kolme kuukautta. Merituulet vilvoittavat saaristossa, mutta suurkaupungeissa kuten Ateenassa helle voi käydä pakahduttavaksi. Sateet ajoittuvat lähinnä talveen. Lunta voidaan saada kaikkialla Kreikassa, mutta saaristossa se on harvinaista. Alavilla alueilla se ei jää maahan juuri koskaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä välivuodenaikoja jolloin sää on vaihtelevaa.

Kreikkaan syntyivät kolmannella ja toisella vuosituhannella eaa. Euroopan varhaisimmat korkeakulttuurit, ensin minolainen ja sen jälkeen ensimmäinen tunnettu kreikankielinen kulttuuri, mykeneläinen kulttuuri. Varhaisten kulttuurien romahtamista seurasivat Kreikan pimeät vuosisadat, mutta niiden jälkeen kreikkalaisissa kaupunkivaltioissa syntyi uusi ja kukoistava kulttuuri. Tämän aikakauden Kreikasta käytetään termiä antiikin Kreikka. Kreikkalaisista kaupunkivaltioista huomattavimpia olivat Ateena ja Sparta.

Myöhemmin Makedonian valtakunta valloitti ensin koko Kreikan ja sitten Aleksanteri Suuren johdolla koko Lounais-Aasian ja Egyptin, minkä jälkeen kreikkalainen kulttuuri levisi laajalle myös näille alueille. Ajanlaskun alkuun mennessä Kreikasta ja valtaosasta koko kreikkalaista maailmaa tuli osa Rooman valtakuntaa, jonka hajotessa Kreikka jäi sen kreikankielisenä säilyneelle itäosalle Bysantille. Bysantin valtionuskonnoksi vakiintui kristinuskon ortodoksinen muoto. Bysantti kukistui lopullisesti 1453 ja Kreikasta tuli pian osa Osmanien valtakuntaa.

Kreikka itsenäistyi Turkista vapaussodan jälkeen 1832. Se oli kuningaskunta vuoteen 1924. Itsenäistynyt Kreikka oli aluksi huomattavasti nykyistä pienempi. Vuosina 1912–1913 käytiin ensimmäinen ja toinen Balkanin sota, joiden tuloksena Kreikkaan liitettiin siihen saakka Turkille kuuluneet ensimmäisen Etelä-Makedonia ja Egeanmeren saaret sekä jo aiemmin itsenäiseksi julistautunut Kreeta. Näiden aluelaajennusten jälkeenkin kreikkalaisia asui paljon myös maan ulkopuolella, erityisesti Smyrnan (nykyisen Izmirin) seudulla Turkissa.

Ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen vaadittiin yleisesti näiden kreikkalaisalueiden liittämistä Kreikkaan. Sèvres’n rauhansopimuksen jälkeen alueet olivatkin muutaman vuoden ajan Kreikan hallinnassa, mutta Turkki ei sopimusta allekirjoittanut. Niinpä Kreikka joutui vuosina 1919–1922 sotaan entistä emämaataan Turkkia vastaan. Turkissa tämä sota tunnetaan Turkin itsenäisyyssotana. Sodan jälkeen tehty rauhansopimus merkitsi pakollista väestönvaihtoa. Noin 2 miljoonaa Turkin puolelle jäänyttä kreikkalaista ja Kreikan puolelle jäänyttä turkkilaista joutui muuttamaan kodeistaan naapurimaahan.

Toisessa maailmansodassa Kreikka joutui saksalaisten miehittämäksi. Sodan jälkeen maassa käytiin Neuvostoliiton tukemien kommunistien ja Yhdysvaltain tukemien antikommunistien välillä vuoteen 1949 kestänyt sisällissota, jonka kommunismin vastustajat voittivat. Tämä johti vuosikymmeniä kestäneeseen jakoon, jossa vasemmistolaiset ja oikeistolaiset kyräilivät toisiaan. Vuonna 1967 sotilasjuntta syrjäytti kuninkaan ja demokraattisesti valitun hallituksen ja kaappasi vallan. Juntta kaatui 1974 ja 1975 Kreikasta tuli tasavalta

Photo by Alun Salt

Kreeta, Hania

Muistoja Kreetalta / kesäloma 2007

Kreeta on itäisellä Välimerellä sijaitseva Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari. Kreetalla noin vuosina 2600–1400 eaa. kukoistanut minolainen kulttuuri oli sekä Kreikan että koko Euroopan ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri. Minolaiskauden jälkeen mykeneläiset ja doorilaiset hallitsivat saarta. Sittemmin Kreeta oli osa Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja osmanien valtakuntaa, ennen kuin se 1900-luvun alussa tuli osaksi Kreikkaa.

Hania on Kreetan saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen ja Hanian alueyksikön, läntisimmän Kreetan neljästä alueyksiköstä, pääkaupunki. Monille Hania on tullut tutuksi Zorbas-elokuvasta, joka on kuvattu Kreetalla. Hania on Kreetan toiseksi suurin kaupunki Heraklionin jälkeen ja Hanian prefektuurin, läntisimmän Kreetan neljästä prefektuurista, pääkaupunki. Sen helmi on vanha venetsialainen satama ja sen ympärille rakentunut vanhakaupunki.

Photo by Doris Antony

Samos, Pythagorion

Muistoja Samokselta / kesäloma 2008

Samos on Vähän-Aasian länsirannikolla oleva saari. Samos on yksi Aigeianmeren suurimmista ja viljavimmista saarista. Sen pääkaupunki on Vathy, jota kutsutaan nykyisin useammin nimellä Samos. Antiikin aikana Samos oli kukoistava valtio, ja siellä asusti useita antiikin ajan neroja: filosofi Epikuros, tähtitieteilijä Aristarkhos, kirjailija Aisopos ja matemaatikko Pythagoras. Samoksen eteläosassa sijaitseva Pythagorion on nimetty saaren suuren pojan Pythagoraan mukaan. Kaupungin talous on turismin varassa. Siellä on paljon raunioita kreikkalais- ja roomalaisajoilta ja upea tunneli-akvedukti. Pythagorion on Unescon maailmanperintökohde.

Photo by Pe-sa

Kos, Kosin kaupunki

Muistoja Kosilta / kesäloma 2012

Kos on kolmanneksi suurin saari Dodekanesian saaristossa Egeanmeren kaakkoisosassa Välimeressä. Kosin asukasluku on noin 21000. Saaren pääkaupungin nimi on myös Kos. Lääketieteen isä Hippokrates on syntynyt Kosilla. Kos oli 300-luvulla eaa. merkittävä kauppamahti, mutta taantui roomalaisten vallattua saaren vuonna 130 eaa. Johanniittain ritarikunta hallitsi Kosia vuosina 1315–1522. Osmanien valtakunta valloitti saaren heiltä ja hallitsi sitä vuosina 1522–1912. Sen jälkeen se siirtyi Italialle vuosiksi 1912–1948, minkä jälkeen saari on kuulunut Kreikkaan.

ESPANJA

on Lounais-Euroopassa sijaitseva valtio. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin ja Isolle-Britannialle kuuluvan Gibraltarin kanssa. Koillisessa rajan takana ovat Ranska ja pieni Andorran ruhtinaskunta. Maahan kuuluvat Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid.

Espanja sijaitsee Pyreneiden niemimaalla. Pohjoisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita, korkeimmat huiput kohoavat yli 3 000 metriin. Kasvillisuus ja ilmasto vaihtelevat voimakkaasti rannikon ja sisämaan välillä ja korkeuden mukaan. Kesällä on lähes kaikkialla kuumaa ja kuivaa, mutta talvella on suuria lämpötilaeroja. Vuorilla voidaan lasketella, kun taas rannikolla on paljon lämpimämpää.

Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen. Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle lyhytikäisiä valtakuntia. Islaminuskoiset maurit valloittivat  700-luvulla Espanjan nopeasti. Islamilaisen Espanjan pääkaupunki Córdoba oli vaurain ja sivistynein keskus sen ajan Euroopassa.

Nykyisen Espanjan historia alkoi 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen islaminuskoisilta maureilta. Vuonna 1469 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492 ja liittivät Aragoniaan ja Kastiliaan Granadan, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.

1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556 – 1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.

Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.

Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.

Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiä. Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. 1960-luvun alun talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun.

Kanariansaaret ovat seitsemän vulkaanisen saaren muodostama saariryhmä Afrikan rannikolla. Saaret kuuluvat Espanjalle ja muodostavat itsehallintoalueen. Saaret on nimetty koirien mukaan, koska saarilla on kuvattu olleen paljon villikoiria. Suurin saarista on Teneriffa, 2 059 neliökilometriä. Teide-tulivuori Teneriffalla on Espanjan korkein kohta (3 718 metriä). Tuulista riippuen ilmasto voi olla leuto ja kostea tai hyvin kuiva. Monia paikallisia lajeja suojellaan, mukaan lukien Dracaena draco -puu ja laurisilva-metsät. 

Neljä Espanjan kolmestatoista kansallispuistosta sijaitsee Kanariansaarilla. Kanarian saaret ovat syntyneet kahdessa eri päävaiheessa, joita erottaa pitkähkö lepotila. Vanhemmat saaret, jotka ovat ikäjärjestyksessä Fuerteventura, Lanzarote, Gran Canaria ja La Gomera, ovat syntyneet omassa vanhemmassa vanhan kilven vulkanismissaan ja nuoremmat Teneriffa, La Palma ja El Hierro omassa nuoremmassa vulkanismissaan. 

Saarten alkuperäisasukkaita olivat guanchit. Vuonna 1402 ranskalainen tutkimusmatkailija Jean de Béthencourt saapui saarille ja nousi maihin Lanzaroten pohjoisrannalla. Sieltä käsin hän valloitti Fuerteventuran ja Hierron. Béthencourt sai Kanarian kuninkaan tittelin, mutta oli yhä Kastilian Henri III:n vasalli. Béthencourt perusti myös linnakkeen Gomeralle[9], mutta kesti vuosia ennen kuin saari oli valloitettu. Gomeran, kuten myös Gran Canarian, Teneriffan ja La Palman asukkaat vastustivat espanjalaisia lähes vuosisadan.lähde?

Vuoteen 1495 mennessä saaret olivat Espanjan hallinnassa. La Palman Santa Cruzista tuli välisatama espanjalaisille konkistadoreille, kauppiaille ja lähestyssaarnaajille matkalla uuteen maailmaan. Saaret rikastuivat nopeasti ja houkuttivat kauppiaita ja seikkailijoita läpi Euroopan. 1500-luvun mahtavien rakennushankkeiden paras edustaja on El Salvadorin kirkko. Vuonna 1821 saarista tehtiin Espanjan provinssi ja Santa Cruz de Tenerife oli sen pääkaupunki.

Jokaisella saarella on oma neuvostonsa. Maakuntien pääkaupungit, Las Palmas de Gran Canaria ja Santa Cruz de Tenerife, toimivat yhdessä itsehallintoalueen pääkaupunkina. Kanarian saarten talous perustuu turismiin ja trooppiseen maanviljelyyn. Saarilla käy vuodessa 10 miljoonaa turistia.

Photo by Platte C

Teneriffa, Puerto de la Cruz

Muistoja Teneriffalta / talviloma 2007

Santa Cruz de Tenerifen maakuntaan kuuluva pikkukaupunki Puerto de la Cruz sijaitsee Teneriffan saaren pohjoisrannalla, Orotavan laaksossa. Puerto de la Cruz sijaitsee 37 kilometrin päässä saaren pääkaupungista Santa Cruz de Tenerifestä. Kaupungin pääelinkeino on turismi ja se on nykyään yksi Kanariansaarten suosituimpia matkakohteita. Ennen massaturismin aikoja kaupunki oli pieni kalastajakylä.

Photo by Jens Steckert

Gran Ganaria, Las Palmas

Muistoja Gran Canarialta / talviloma 2008

Kanariansaarten suurin kaupunki Las Palmas de Gran Canaria (yleensä lyhyesti Las Palmas) sijaitsee Gran Canarian saaren koillisosassa. Se on Las Palmasin maakunnan pääkaupunki ja Kanariansaarten itsehallintoalueen toinen pääkaupunki yhdessä Teneriffalla sijaitsevan Santa Cruzin kanssa. Kuten muuallakin Kanariansaarilla, tärkein elinkeino Las Palmasissa on matkailu. Kaupungin perusti Juan Rejón 24. kesäkuuta 1478 nimellä Real de Las Palmas. Vuonna 1492 Kolumbus pysähtyi Las Palmasissa ensimmäisellä Amerikan matkallaan. Las Palmas on kansainvälinen kaupunki, jonne kahden mantereen tuntumassa olevasta sijainnista ja massaturismin tarjoamista työmahdollisuuksista johtuen useat ulkomaalaiset työläiset ovat asettuneet asumaan.

Photo by Pepelopex

Mallorca, Cala Mayor

Muistoja Mallorcalta / kesäloma 2009

Mallorca on Espanjalle kuuluva saari Baleaareilla, Välimerellä. Mallorca on erittäin suosittu matkakohde. Saksassa ja Britanniassa kiinnostuttiin Mallorcasta jo 1950-luvulla, ja nykyään Mallorcaa pidetään massaturismikohteena. Mallorcan suurin kaupunki on Palma.

Eräs Mallorcan vanhimmista ja suosituimmista turistialueista on Cala Mayor, joka sijaitsee vain viiden kilometrin päässä saaren pääkaupungista Palma de Mallorcasta. Lähes puolet Mallorcan väestöstä asuu  Palma de Mallorcassa. Kukoistuksensa huipulla kaupunki oli ollessaan Mallorcan kuningaskunnan pääkaupunki 1200- ja 1300-luvuilla ja suuri osa kaupungin historiallisista rakennuksista onkin tältä aikakaudelta.

Photo is public domain

Teneriffa, Playa de las Americas

Muistoja Teneriffalta / talviloma 2011

Kanariansaarten Teneriffalla sijaitseva turistikylä Playa de las Americas kuuluu Aronan kuntaan. Paikalliset asuvat vieressä olevassa Los Cristianos -nimisessä kylässä, joka on myös turistikohde. Itse Playa de las Américaksessa asuu myös vähän paikallisia. Playa de las Américas on suosittu lomakohde, johon Suomestakin järjestetään paljon matkoja. Playa de las Américas elää kokonaan turisteista, mikä näkyy muun muassa kylän myymälöissä, jotka eivät vietä siestaa kuten Los Cristianoksessa tai muissa kylissä. Turistipuodit ovat usein avoinna koko päivän ja loma-aikoinakin.

Photo by Wouter Hagens

MEKSIKO

on Pohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva yli sadan miljoonan asukkaan maa, jonka rajanaapureita ovat Yhdysvallat, Belize ja Guatemala. Maan pääkaupunki on México, josta käytetään usein myös englanninkielistä versiota Mexico City. Meksiko on asukasluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Meksiko on Pohjois-Amerikan kolmanneksi suurin maa pinta-alaltaan.

Arkeologiset löydöt osoittavat metsästäjien ja keräilijöiden kulkeneen Meksikossa 10000-8000 eaa. Seuraavien parin vuosituhannen aikana he alkoivat viljellä alueen luonnonvaraisia kasveja kuten maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Klassisen ajan kolme merkittävää keskusta olivat Keski-Meksikon Teotihuacán, etelän Monte Albán ja Mayojen asutuskeskukset Teotihuacánin romahdettua noin vuonna 650 valta siirtyi maan keskiosasta Yucatanin niemimaan Mayoille.

Hernán Cortés valloitti Meksikon vuosina 1519-1521 ja perusti Espanjalaisen siirtokunnan, joka hallitsi maata lähes 300 vuoden ajan. Espanjan valloittajat, konkistadorit, saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivat asteekkijohtaja Montezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty atsteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Hernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumala Quetzalcóatl. Joka tapauksessa ystävällismielisyys päättyi 1521, kun espanjalaiset surmasivat monia asteekkiylimyksiä. Lisäksi heidän tuomansa isorokko teki tuhojaan. Espanjalaiset perustivat siirtomaan nimeltä Uusi Espanja ja rakensivat sen pääkaupungin Meksikon vanhan Tenochtitlánin raunioille. Kaupunki sai nimensä mexica-heimosta.

Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johti itsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821. Agustín de Iturbide julistautui Meksikon keisariksi vuonna 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824 Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä.[8] Itsenäisyyden alkuaikojen vahva mies oli Antonio López de Santa Anna, joka hallitsi maan politiikkaa 1833–1855.[4]

1860-luvulla Ranskan Napoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisari Frans Joosef I:n veljen, arkkiherttua Maksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella. Toinen Meksikon keisarikunta päättyi Benito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867. Tasavaltalainen kenraali Porfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa kesti suurimman osan vuosista 1876–1911.

Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuri Meksikon vallankumous, aluksi Francisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin. Maderon syöksi vallasta 1913 kenraali Victoriano Huerta Sisällissotaan osallistuivat Pancho Villa ja Emiliano Zapata, jotka kohosivat myöhemmin kansallissankareiksi.

Meksiko on liittovaltio, jonka hallintojärjestelmä muistuttaa paljon Yhdysvaltain järjestelmää. Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Presidentti nimittää myös hallituksen. Ainoastaan oikeusministerin nimitys tarvitsee senaatin hyväksynnän. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista. Erillistä varapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.

Meksiko ulottuu trooppisesta subtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke eli tierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke eli tierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. 

Jukatanin niemimaa on niemimaa, joka erottaa Karibianmeren Meksikonlahdesta. Se käsittää osan Meksikoa, Belizen valtion sekä Guatemalan pohjoisimman maakunnan El Peténin. Jukatanin niemimaa käsittää suunnilleen alueen, joka oli esikolumbiaanisen maya-sivilisaation vaikutusalue. Etnisesti mayat ja mestitsit muodostavat edelleen merkittävän osan alueen väestöstä. Maya-kieliä puhutaan yhä laajalti alueella. Jukatanin niemimaalla sijaitsee kuuluisa Chicxulubin kraatteri, jonka synnytti sinne iskeytynyt asteroidi 65 miljoonaa vuotta sitten.

Photo by Fcb981

Jukatan, Playa del Carmen

Muistoja Jukatanilta / talviloma 2009

Playa del Carmen on kaupunki Karibianmeren rannalla Meksikossa. Se sijaitsee hieman Cancúnin kaupungista etelään Quintana Roon osavaltiossa. Hallinnollisesti se kuuluu Solidaridadin kuntaan, joka muodostettiin vuonna 1993. Kaupunki oli alun perin pieni kalastajakylä, joka kasvoi voimakkaasti matkailun myötä kun sieltä avattiin laivayhteys Cozumeliin. Läheinen Cozumelin saari tunnetaan kirkkaista vesistään ja on suosittu sukelluskohde. Nykyään Playa del Carmenissa on lukemattomia hotelleja.

Noin 200 kilometrin päässä Playa del Carmenista sijaitsee Chichén Itzá, joka on kuuluisin ja parhaiten kunnostettu esikolumbiaaninen arkeologinen alue ja historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla Meksikossa. Sen rakentamisen aloittivat mayat. Chichén Itzá kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Chichén Itzá valittiin 2007 maailman uuden seitsemän ihmeen joukkoon globaalin yleisöäänestyksen perusteella. Alue on Meksikon toiseksi eniten vierailtu arkeologinen kohde. El Castillo eli Kukulcánin pyramidi hallitsee aluetta keskeisellä paikalla. Pyramidi on oikeastaan kivestä rakennettu mayalainen kalenteri. Neljässä porraskäytävässä on jokaisessa 91 askelmaa, kun lasketaan ylätaso mukaan saadaan 365 eli vuoden päivien lukumäärä.

Photo by Sean and Lauren

ITALIA

on tasavalta Etelä-Euroopassa Välimereen työntyvällä Apenniinien niemimaalla ja lähisaarilla. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia. Kääpiövaltiot San Marino ja Vatikaani ovat Italian alueen ympäröimiä, kun taas Italiaan kuuluva enklaavi, Campione d’Italia on Sveitsin alueen ympäröimä. Saapasta muistuttavan ulkomuotonsa vuoksi Italiaa kutsutaan “saapasmaaksi”. Italian pääkaupunki on Rooma. Muita historiallisesti tai nykyisin merkittäviä kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Useimmat italialaiset puhuvat äidinkielenään italiaa, mutta maassa puhutaan myös monia muita kieliä.

Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppeihin sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian salmiin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Välimeren suurimmat saaret Sisilia ja Sardinia sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna ja Napolin edustalla on Vesuviuksen tulivuori.

Italia voidaan jakaa kolmeen alueeseen, joissa on erilaiset maastonmuodot ja ilmasto: Alppien etelärinteet, Pojoen laakea laakso sekä vuoristoinen niemimaa ja Sisilian ja Sardinian saaret. Italian Alpit kohoavat 3 500 metriin, ja niiden ilmasto muistuttaa Sveitsin vuoristoilmastoa, mutta sadetta saadaan enemmän. Eniten sataa kesällä, ja ukkosia esiintyy keväästä syksyyn. Pojoen laaksossa ja muualla pohjoisen tasangolla on tasaista viljelymaata. Kesät ovat kuumia ja aurinkoisia, talvet kylmiä ja usein sumuisia. Pitkän ja kapean niemimaan keskellä Apenniinit kohoavat 1 800 metriin. Ylhäällä on talvisin kylmää, sateista ja usein lunta. Rannikoilla on tyypillinen välimerenilmasto: lauhkeat talvet ja kuumat, usein kuivat kesät.

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin. Osaa alueesta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös ranskalaisilla normanneilla oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.

Wienin kongressin Napoleonin sotien jälkeen tekemän aluejaon jälkeen nykyisen Italian alueella oli kuusi valtiota: Molempain Sisiliain kuningaskunta, Kirkkovaltio, Toscanan suurherttuakunta, Parman herttuakunta, Modenan ja Reggion herttuakunta ja Sardinian kuningaskunta, johon Sardinian lisäksi kuului Pohjois-Italiassa alueita myös mantereella. Venetsian seutu ja Pojoen laakso kuuluivat Itävaltaan.

Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta, niinsanotussa risorgimentossa. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävallalta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti Molempain Sisiliain kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset herttuakunnat Toscana, Parma ja Modena liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin 1861.[13] Torinosta, Sardinian kuningaskunnan pääkaupungista, tuli Italian valtion ensimmäinen pääkauppunki, mutta 1865 pääkaupunki siirrettiin Firenzeen. Italia osallistui Preussin–Itävallan sotaan ja pystyi valtaamaan Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Saksan–Ranskan sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta-Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liitettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muuttivat Italian yksipuoluediktatuuriksi.

Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettiin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikkuhiljaa Saksan satelliittivaltioksi.

Toiseen maailmansotaan Italia liittyi julistamalla sodan Ranskalle ja Isolle-Britannialle 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtyyn hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta Britannia kuitenkin tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti Italian pian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.

Photo by Elliott Brown

Venetsia

Muistoja Venetsiasta / kesäloma 2010

Koillis-Italiassa Adrianmeren rannikolla sijaitseva Venetsian kaupunki on rakennettu 118 saarelle, joita yhdistää toisiinsa 354 siltaa. Tärkeimpiä kaupungin sisäisiä liikenneväyliä ovat saarten väliset kanavat, joista suurin on leveä Canal Grande. Venetsian kadut ovat vain jalankulkijoille tarkoitettuja. Canal Granden ylittävistä silloista tunnetuin on Rialton silta. Tunnetuimpia venetsialaisia veneitä ovat gondolit. Venetsian keskus on kuuluisa Piazza San Marco eli Pyhän Markuksen tori, jonka laidalla ovat Pyhän Markuksen kirkko, kellotorni ja dogen palatsi.   

Venetsian perustamisesta ei ole säilynyt lähteitä. Sen perustivat luultavasti markomannien ja kvadien hyökkäystä 166–168 paenneet pakolaiset. Keskiajalla Venetsia kehittyi italialaiseksi merenkäyntitasavallaksi. Venetsian strateginen sijainti Adrianmeren pohjukassa teki siitä pian merkittävän sota- ja talousmahdin. Venetsia alkoi menettää asemaansa kauppamahtina renessanssikauden loppuvaiheessa, kun Aasian kauppa suuntautuu Portugaliin. Venetsia menetti noin tuhat vuotta kestäneen itsenäisyytensä Napoleonille vuonna 1797. Napoleonin tappion 1814 jälkeen Venetsia siirtyi Itävallalle. Vuonna 1866 Venetsiasta tuli osa Italiaa, kun Itävalta oli hävinnyt sodan Preussille.

Venetsiassa käy 15-18 miljoonaa matkailijaa vuosittain ja määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan 20 vuodessa. Kaupungissa järjestetään kuvataidebiennaali ja kansainvälinen filmifestivaali. Naamiokarnevaalien järjestäminen on aloitettu uudestaan 70 vuoden tauon jälkeen  

Photo by Gvf

 THAIMAA

 Thaimaan kuningaskunta eli Thaimaa on valtio Kaakkois-Aasiassa. Maan rajanaapureita ovat Laos ja Kambodža idässä, Siaminlahti ja Malesia etelässä, sekä Andamaanienmeri ja Myanmar lännessä. Valtion pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku noin 68 miljoonaa. Thaimaan pääkaupunki on Bangkok.

Thaimaan vanha nimi on Siam. Thaimaan pääministeri Luang Phibulsongkhram muutti vuonna 1939 valtion nimeksi Thaimaa. Thaimaassa se on ollut valtion nimenä siitä lähtien. Siam oli maan nimenä käytössä länsimaissa lyhyesti vuodesta 1945 vuoteen 1949. Thaimaan perustuslakiuudistus vuodelta 1949 tuntee kuitenkin vain nimen Thaimaa, joka on ollut sen jälkeen yleisesti käytössä ollut nimi Thaimaasta.

Thaimaan ajanlasku perustuu buddhalaisen kalenterin itäiseen versioon, joka on 543 vuotta gregoriaanista kalenteria edellä. Buddhalaisen kalenterin vuosi 2557 vastaa vuotta 2014. Vuosi vaihtuu kuitenkin 1. tammikuuta kuten gregoriaanisessa kalenterissa. Sanan ”thai” merkitykset ovat ”vapaus” ja ”itsenäisyys” sekä maahan ja kansaan liittyen ”thai”, ”Thaimaa” ja ”thaimaalainen”.

Thaimaan aluetta ovat vuosituhansien aikana asuttaneet Kiinasta vaeltaneet kansat. Arkeologiset todisteet kertovat jatkuvasta asutuksesta ainakin 20 000 vuoden ajalta. Maan keski- ja eteläosan sankat metsät tarjosivat niin runsaasti ravintoa, että alueella ei ollut syytä siirtyä pois metsästäjä-keräilijäkulttuurista pitkään aikaan. Sen sijaan koillisella Khoratin ylängöllä riisinviljely kehittyi noin 3000 eaa. eli aikaisemmin kuin missään muualla Aasiassa. Riisinviljely vauhditti myös sosiaalisen ja poliittisen järjestelmän syntymistä.

Nykyisen Thaimaan valtion juuret juontavat vuonna 1238 perustettuun Sukhothain kuningaskuntaan ja sen heikennyttyä syntyneeseen Ayutthayan kuningaskuntaan. Ayutthayan ja Sukhothain kanssa kilpaili lisäksi Lanna-kuningaskunta. Ayutthayan ensimmäinen kuningas Rama Thibodi otti theravadabuddhalaisuuden valtakunnan viralliseksi uskonnoksi erottuakseen naapurinsa Angkorin hinduista ja kokosi Dharmashastra-nimisen lakikokoelman, joka säilyi käytössä 1800-luvun lopulle. 1500-luvulla Ayutthayalla oli joitain kontakteja portugalilaisiin.

Burmalaiset tuhosivat Ayutthayan 1767, jonka jälkeen vallan keskus siirtyi Chao Phraya -joen suulle 1782 perustettuun uuteen pääkaupunkiin Bangkokiin. Alkoi edelleen kestävä Chakri-dynastian kausi kuningas Rama I:n johdolla.[6]

Ainoana Kaakkois-Aasian maana Thaimaa, silloinen Siam välttyi länsimaiden kolonisaatiolta kahden kuninkaan Mongkutin (1851–1868) ja Chulalongkornin (1868–1910) kaukokatseisen ja varovaisen ulkopolitiikan ansiosta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, vaikka maa menettikin omistuksiaan Ranskan Indokiinalle ja briteille. Chulalongkornin aikana aloitettiin länsimaisten neuvonantajien avulla maan ja kaupankäynnin modernisointi ja rakennettiin muun muassa ensimmäiset rautatiet. Vuoden 1855 Bowringin sopimus antoi briteille verovapauden kaupassa ja muita etuoikeuksia Siamin alueella. Ensimmäisessä maailmansodassa Siam oli liittoutuneiden puolella. Se osallistui Versaillesin rauhankonferenssiin ja kuului Kansainliiton perustajajäseniin.

Toisen maailmansodan aikana maata hallinnut kansallismielinen hallitus Phibunin johdolla liittoutui akselivaltojen ja Japanin kanssa ja avasi rajat Japanin miehitysjoukoille. Japanilaiset etenivät maan läpi kohti brittien hallitsemia Malaijaa, Singaporea ja Burmaa. Siam julisti sodan Yhdysvalloille 25. tammikuuta 1942, mutta suurlähettiläs kieltäytyi toimittamasta julistusta eteenpäin. Liittoutuneet miehittivät maan vuonna 1945. Japanin kukistuttua Phibunin sotilashallitus vaihtui, ja maanpakolaiskuningas Ananda Mahidol palasi maahan. Hänet kuitenkin salamurhattiin seuraavana vuonna, jonka johdosta pääministeri Pridi joutui eroamaan ja 1947 valtaan nousi sotilasvallankaappauksella sodan aikainen japanilaismyönteinen kenraali Phibun.[9] Sotilashallitukset jatkuivat vuoteen 1973.[10]

Kylmän sodan aikana Thaimaa solmi läheiset suhteet Yhdysvaltoihin, jolta se sai huomattavaa taloudellista ja teknistä apua. Thaimaa oli strategisesti tärkeä tukikohta ja puskurivyöhyke kommunismin vastaisessa taistelussa Vietnamin sodassa. Vuodesta 1965 lähtien maassa oli Yhdysvaltain joukkoja ja thai-joukot taistelivat Vietnamin sodan lisäksi jo aiemmin Korean sodassa sekä myöhemmin Persianlahden sodassa. Sotatarviketeollisuus ja investoinnit infrastruktuuriin, teihin ja lentokenttiin, auttoivat nostamaan Thaimaan kansantalouden nousuun.

Thaimaan maasto on vaihtelevaa. Pohjoinen osa maasta on pitkälti vuoristoista. Koillis-Thaimaa eli Isan on ylänkö, jonka itärajana toimii Mekong-joki. Keski-Thaimaa, jossa sijaitsee myös Bangkok, on Chao Phraya-joen laaksoa. Etelä-Thaimaa koostuu vain kapeasta Kran-kannaksesta, joka yhdistää Manner-Aasian Malakan niemimaahan. Joet ovat Thaimaalle keskeisiä kulkureittejä ja niiden varsilla kasvaa riisiä. Saaristossa tärkeitä maastonpiirteitä ovat mangrovesuot.[24] Thaimaan korkein huippu on Doi Inthanon, jonka korkeus merenpinnasta on 2 576 metriä.

Ilmastoltaan koko maa on trooppinen ja kuuluu monsuunivyöhykkeeseen. Lähes kaikkialla saadaan tarpeeksi sadetta, mutta sadekauden pituus ja ajoitus vaihtelee maan eri osissa. Koillisosassa kuiva kausi on melko pitkä, ja kun maaperä pidättää vettä huonosti, kuivuus haittaa maanviljelyä.

Phuket, Patong Beach

Muistoja Phuketista / talviloma 2012  Muistoja Phuketista / talviloma 2013

Phuket on Thaimaan suurin saari, ja se sijaitsee Andamaanien meressä Malakan niemimaasta länteen. Saari on enimmäkseen vuoristoista vuorten kulkiessa saaren länsiosassa pohjoisesta etelään. Phuketin vuoret muodostavat eteläpään vuorijonolle, joka pituus on 440 km Kran kannaksesta. Vuoriston korkein kohta on Khao Phra Mi (1138 m), mutta saaren korkein kohta on Mai Tha Sip Song 529 metriä merenpinnan yläpuolella. Metsä peittää 70 prosenttia saaresta. Läntisellä rannalla on useita hiekkaisia rantoja, idässä puolestaan mutaisempia rantoja. Lähellä eteläisintä kärkeä on Laem Promthep, suosittu auringonlaskun näköalapaikka.

Tinakaivostoiminta on ollut saaren tärkein tulonlähden 1600-luvulta lähtien. Useita kiinalaisia työskenteli kaivoksilla ja heidän vaikutuksensa Phuketin kulttuurissa näkyy yhä. Tinan hinnan alennettua kaivostoiminta on kuihtunut. Nykyään Phuketin talous nojaa kahteen elinkeinoon: kumipuu-viljelmiin (jotka tekevät Thaimaasta yhden maailman suurimmista kumin tuottajista). 

 Phuketin historian merkittävin tapahtuma oli burmalaisten hyökkäys 1785, jonka jälkeen kuningas Taksin löi heidät takaisin. Brittiläisen Itä-Intian kauppakomppanian kapteeni Sir Francis Light lähetti ohimennessään tiedon paikalliselle hallintoväelle Burman joukkojen valmistautumisesta hyökkäykseen. Kunying Jan, äskettäin kuolleen kuvernöörin vaimo, ja hänen sisarensa Mook kokosivat joukot, ja kuukauden mittaisen hyökkäyksen jälkeen Burman joukkojen oli vetäydyttävä 13. maaliskuuta 1785. Näistä kahdesta naisesta tuli paikallisia sankarittaria ja he saivat Rama I:ltä kunnioittavat nimet Thao Thep Kasatri ja Thao Sri Sunthon. Kuningas Chulalongkornin vallan aikana Phuketista tuli hallinnollinen keskus tinaa tuottaville eteläisille provinsseille. Vuonna 1933 Phuketin monthon purettiin, ja saaresta tuli oma provinssinsa (changwat).

1980-luvun jälkeen Phuketista on tullut Thaimaan yksi tärkeimmistä turistienhoukutuksista ja useimmat länsirannikon hiekkarannat ovat kehittyneet turistikeskuksiksi, joista suosituimpia ovat Patong, Karon ja Kata. Noin 35 % väestöstä on kiinalaisia (14 % koko maan väestöstä) ja 35 % muslimeja (4 % koko maassa). Suurin uskontokunta on buddhalaisuus.

Bangkok

Muistoja Bangkokista / kesäloma 2013

Bangkok on Thaimaan pääkaupunki ja talouselämän keskus. Chao Phraya -joen varrella sijaitseva metropoli on muodostumassa Singaporen ja Hongkongin kilpailijaksi Kaakkois-Aasiassa, mutta kaupunki kärsii hallitsemattoman kasvun aiheuttamista rakenneongelmista. Bangkok on liikemaailman ohella suosittu matkailukohde, ja sen nykyaikainen kansainvälinen lentoasema on Aasian vilkkaimpia. Kaupungissa asuu noin 10 miljoonaa ihmistä.

Nykyisen Bangkokin paikalla oli asutusta jo kauan ennen kuin siitä tuli pääkaupunki. Paikalla oli pieni kauppakeskus ja satama, jota kutsuttiin nimellä Bang Makok (”Villien oliivipuiden kylä”). Joen vastakkaisella puolella oli Thonburin linnoitus ja asutuskeskus, joka tuolloin oli vielä tulevaa Bangkokia tärkeämpi. Ayutthayan tuhouduttua vuonna 1767 burmalaisten hyökkäyksessä hovi pakeni Thonburiin, josta käsin aloitettiin vastahyökkäys kenraali Taksinin johdolla. Voitettuaan burmalaiset pitkien taisteluiden jälkeen Taksinista tuli kuningas, mutta kenraali Chao Phraya Chakri syrjäytti hänet 1782.

Thonburi toimi väliaikaisena pääkaupunkina vuoteen 1782 asti, jolloin kuninkaaksi julistautunut Chakri (Rama I) halusi erottautua edeltäjästään rakentamalla Bangkokin puolelle uuden pääkaupungin. Alkoi uusi ajanjakso, Chakri-dynastian aika ja Bangkokin kausi, joka jatkuu edelleen. Uutta kaupunkia alettiin kutsua nimellä Krung Thep (Enkelten kaupunki). Bang Makok -niminen kylä lakkasi olemasta, mutta alkuperäinen nimi jäi elämään muissa kielissä. Länsipuolella oleva Thonburi liitettiin myöhemmin Bangkokin kaupunkiin.

Teollistumisen myötä 1900-luvun alussa nousi toimistoja ja tehtaita entisille riisipelloille kiihtyvällä vauhdilla. Vuonna 1932 rakennettiin ensimmäinen silta Chao Phraya -joen yli. Se sai nimen Memorial Bridge. Indokiinan sodan myötä Bangkok alkoi kasvaa myös korkeussuunnassa. Syynä olivat Thaimaahan saapuneet amerikkalaiset sotilaat, jotka jättivät leimansa kaupunkiin. Tänä aikana Bangkok alkoi houkutella myös monia Thaimaan maaseudulla asuvia puoleensa.

Kun 1900-luku lähestyi loppuaan, Thaimaa oli yksi Aasian nopeimmin kasvavista maista. Saatavilla oleva raha sai aikaan valtavan rakennusbuumin, joka muutti Bangkokin aasialaiseksi Los Angelesiksi. Tämän ajanjakson vuoksi kaupunki on nykyään täynnä pilvenpiirtäjiä, terästä ja betonia, jotka kohoavat vanhojen kortteleiden yllä. Ruuhkautuneen liikenteen helpottamiseksi 2000-luvun alussa keskustassa otettiin käyttöön skytrain-pikajuna, joka kulkee nopeasti ja tehokkaasti muun kaupunkiliikenteen yläpuolella. Panostukset joukkoliikenteeseen ovat jatkuneet, ja metro vihittiin lopultakin käyttöön vuonna 2004.

Ulkopuolinen tiedonlähde Wikipedia